Kuka kirjoittaa?


Hei siellä!

Terhi täällä. Olen 24-vuotias muotoilun opiskelija, maisemapyöräilijä, kahviloissa notkuja ja iloinen siitä, että luet tätä tekstiä. Jos satut vielä olemaan joku muu kuin äitini, olen todella iloinen. Lämpimästi tervetuloa!

Tätä sivua on väännetty pitkään: itsensä esitteleminen tuntuu olevan aina yhtä hankalaa. Ja kyllähän te toisaalta minua ehkä jo vähän tunnettekin: minä olen se, joka antaa juttujensa kulkea pitkin käsittämättömiä aasinsiltoja, fanittaa kookosta ja luuli joskus Che Guevaraa bändiksi. Hauska tavata!

Mitä minuun ja keittiöön tulee - anything can happen. (Mitä minuun ja ärsyttäviin englanninkielisiin lainauksiin tulee - blame it on Netflix.) Minua kiinnostaa kaikki suklaakakuista superfoodeihin. En ole kovin taitava, mutta kokeilunhaluinen kyllä. Virheistä olen oppinut paljon, mutta olen kiitollinen myös äidilleni, kotitalousopettajalleni Sirkelle ja Googlelle.


24 elinvuoteni aikana olen oppinut arvostamaan lempeyttä ja armoa - elämässä yleensä, mutta erityisesti keittiössä. Yllä olevasta kuvasta se tietty lempeys selvästikin vielä puuttuu. Nuorempana nautin nonparellien asettelusta ja marsipaanikuorrutuksen siloittelemisesta. Näpertely on välillä ihan hauskaa, mutta yleensä kärsivällisyyteni ei enää tahdo riittää sellaiseen. (Virkkaamisen opettelu ja Nälkäpelin toisen kolmannen neljännen elokuvaosan odottaminen vievät suuren osan kärsivällisyydestäni, ja varastoni ovat rajalliset.) Paras ruoka on mielestäni reippaasti ja rakastavasti laitettua. Siinä ei maistu tai näy pakko ja pinnistäminen.

Pidän levyjen soittamisesta, vaikka olen siinä huono; lenkkeilemisestä, vaikka harrastan sitä turhan harvoin ja kirjakaupoista, vaikka en yleensä raaski ostaa niistä mitään. Tahtoisin laulaa kuorossa ja oppia paremmaksi kirjoittajaksi. Haluaisin myös kuulua siihen ihmisryhmään, joille pyöräilykypärä sopii. Heitä tuntuu olevan täällä Helsingissä paljon, ja aion selvittää, miten heidän joukkoonsa pääsee.

Haluaisin myös kuulla enemmän sinusta, hyvä lukija. On kutkuttavaa miettiä, minkälaiset ihmiset juttujani lopulta lukevat. Jätä kommentti, jos siltä yhtään tuntuu, tai laita meiliä. Molemmat otetaan kiitollisuudella vastaan! Joo, myös sinun kommenttisi, äiti.

2 kommenttia:

  1. Moikka Terhi,
    löysin tieni ihan sattumalta blogiisi, en enää edes muista mitä kautta, mutta olen jäänyt ihan koukkuun! Kaikki vapaat hetket vietän ahmien tekstejäsi ja reseptejäsi ja mietin, mitä seuraavaksi kokeilisin.
    Kirjoituksesi ovat hauskoja ja huumorisi uppoaa täydellisesti (saattaaa olla, että työkaverit katselevat vähän kummissaan, kun lounastauolla hykertelen itsekseni näyttöni ääressä...).
    Jatka samaan malliin, tätä on ilo lukea!
    PS. Kookosfani liittyy kerhoon, lisää kookosta!
    PPS. En ihan ymmärtänyt, että miten reseptiarkistosi toimii; kun klikkaan banneria, en pääse reseptiin, vaan ainoastaan suurennettuun bannerriin. Kuuluuko asian olla näin?

    Kookoksisin terveisin,
    Johanna

    VastaaPoista
  2. Moi Johanna!
    Onpa kiva kuulla! Jatka toki lukemista! Ja töissä nauramista!

    Hyvä että kommentoit reseptiarkistoa: sen ei tosiaankaan pitäisi toimia noin, vaan viedä suoraan kyseiseen ohjeeseen. En ole päivittänyt arkistoa hetkeen, enkä tiedä missä vaiheessa se on alkanut sekoilla, ennen kuvia klikkaamalla pääsi aina ihan automaattisesti sinne minne pitkin. Tutkin asiaa, kiitos ilmoituksesta!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!