tiistai 29. maaliskuuta 2016

Liittykää kerhoon | Pähkinäinen tofu-parsakaalisalaatti


Kun olin pieni, minä ja muutama serkkuni kuuluimme Parsakaalikerhoon.

Parsakaalikerhoon pääsyyn oli yksi tiukka kriteeri - ei saanut olla ärsyttävä pikkusisarus. Vaikka nimi saattaisi antaa ymmärtää toisin, parsakaaliin liittyvät mieltymykset olivat sivuseikka.

Ärsyttävät pikkusisarukset perustivat pian kilpailevan kerhon, Kalapullakerhon.

Molemmat kerhot olivat hyvin aktiivisia. Mummilan sunnuntailounaiden jälkeen ne linnoittautuivat eri huoneisiin kokemaan ylemmyyttä toista kerhoa kohtaan ja nälvimään sen jäseniä.

Lopulta aika kuitenkin ajoi molempien kerhojen ohi. Kerhojen keski-iän noustua kymmeneen vuoteen päätimme luopua lapsellisesta vastakkainasettelusta ja perustaa yhden yhteisen kerhon: Harry Potter -kerhon. Tämä kerho oli avoin kaikille ärsyttäville iso- ja pikkusisaruksille, kunhan he ensin läpäisivät pääsykokeen. Itse itsensä valinnut kunnianarvoisa komitea - eli entisen Parsakaalikerhon jäsenet - tietenkin laati kokeen, joka olisi ollut mahdoton J.K.Rowlingillekin.

Lienee sanomatta selvää, että komitean jäsenten ei itse tarvinnut osallistua testiin.

Nyt kaikkien kerhojen kaikki jäsenet ovat aikuisia. Entiset parsakaalit ja kalapullat asuvat nykyään ympäri maailmaa, ovat tohtoreita ja maistereita, kauniita ja komeita, häkellyttävän fiksuja ja ärsyttäviä ainoastaan kuuluessaan kilpailevaan Trivial Pursuit -joukkueeseen.

Näemme toisiamme melko harvoin, mutta jos nyt saisin porukan yhteen huoneeseen, tarjoaisin menneiden aikojen kunniaksi vaikka tätä parsakaali-tofusalaattia. Salaatin ohje löytyy myös tuoreimmasta Pirkka-lehden K-ruoka -liitteestä, sillä se on - vanhoja värejä sen kummemmin tunnustamatta - täydellinen kevätruoka. Melkein ihan oman kerhon arvoinen.


Pähkinäinen tofu-parsakaalisalaatti
4:lle

Marinoitu tofu:


250 g kiinteää tofua
2 tl seesamiöljyä
1 tl rypsiöljyä
1-2 tl soijakastiketta
1 tl hunajaa
1 tl riisiviinietikkaa
1 tl sitruunamehua
1-2 tl sriracha-kastiketta

2 parsakaalia
1 tlk härkäpapuja
1 valkosipulinkynsi
2-3 kevätsipulin vartta
1 avokado
1,5 dl suolapähkinöitä

paistamiseen seesami- ja rypsiöljyä

Maapähkinäkastike:

2 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita
1 tl soijakastiketta
1 tl sriracha-kastiketta
1 tl riisiviinietikkaa
1 tl hunajaa
2 tl sitruunamehua
0,75 dl vettä

1. Aloita kuivaamalla tofu. Kääri tofu keittiöpyyhkeeseen. Aseta käärön päälle lautanen ja kevyt paino, vaikka säilyketölkki. Anna tofun kuivua ainakin sen aikaa kun valmistat marinadin.
2. Sekoita yhteen kaikki marinadin ainekset. Tarkista maku.
3. Leikkaa tofu kuutioiksi. Laita kuutiot kulhoon ja kaada marinadi päälle. Anna tofun marinoitua mieluiten yön yli.
4. Pilko parsakaalin nuput pieniksi. Kaada kattilaan muutama sentti vettä. Lisää parsakaalit kiehuvaan veteen ja laita kansi päälle. Anna parsakaalien pehmetä muutaman minuutin ajan.
5. Kuumenna pannulla seesami- ja rypsiöljyä. Paista tofukuutioita, kunnes niiden pinta on rapea ja kauniin värinen. Siirrä tofut hetkeksi syrjään.
6. Lisää pannulle tarvittaessa hieman lisää öljyä. Hienonna valkosipulinkynsi ja lisää se pannulle yhdessä valutettujen härkäpapujen kanssa. Lisää hetken päästä myös valutetut parsakaalit. Paista hetken aikaa.
7. Valmista maapähkinäkastike yhdistämällä kaikki aineet keskenään. Jos tofun marinadia jäi yli, voit lisätä sen kastikkeen joukkoon.
8. Kuutioi avokado ja pilko kevätsipulit. Lisää ne pannulle yhdessä suolapähkinöiden ja tofukuutioiden kanssa. Sekoita tasaiseksi. Valuta päälle maapähkinäkastiketta ja ripottele koristeeksi mustia seesaminsiemeniä. Tarjoile lämpimänä.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.


Keittiössä soi: Ane Brun

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Jatkoa odotellessa | Jogurttibrowniet ilman voita


Vaihdoin vuodenvaihteessa tietokonetta. Vaihdon seurauksena tiedostoni ovat aivan missä sattuvat, milloin toisella, milloin toisella koneella; milloin jollain tikulla, kortilla tai pilvipalvelimella. Ainoat hetket, jolloin suurin pirtein tiedän, missä tiedostoni ovat, on silloin kun tarvitsen niitä. Silloin voin nimittäin olla varma, että ne ovat jossain missä minä en.

Tämän kissa ja hiiri -leikin seurauksena olen löytänyt myös paljon sellaisia tiedostoja, joiden olemassaoloa en muistanut enää ollenkaan. Välillä, etsimieni tiedostojen pysyessä piilossa, olen jäänyt lukemaan näitä vanhoja, jo unohdettuja.

Lukeminen on ollut sekä huvittavaa että hämmentävää. On paljon irrallisia tekstejä, joita en osaa enää yhdistää mihinkään.

Kuten vaikka tämä yksi. Alla oleva teksti on tietokoneen mukaan kirjoitettu muutama vuosi sitten. Muuta en muista - missä tai mitä varten se on kirjoitettu. Eniten vaivaa kuitenkin se, etten muista, miten tarinan oli tarkoitus jatkua. Jonkinlainen visio - tekstin ponnekkaasta tyylistä päätellen melko selkeäkin - minulla on varmasti ollut. Nyt se on kuitenkin kokonaan kadonnut.

Mikä erikoinen tilanne - kirjoittaa nyt itsensä mankumaan juonipaljastuksia.

Tekstin otsikko on Klaava. Älkää kysykö, mihin se viittaa.

Tehtäköön heti selväksi, että tarkoitukseni ei ole huijata teitä. Aion olla rehellinen, enkä aio valehdella. Haluan pelata avoimin kortein, kertoa kaiken sen, mikä ymmärtämisenne kannalta on oleellista. Tätä tarinaa ei kannattele mikään yliluonnollinen, mikään vilpillinen tai valheellinen. Sillä eihän taikatemppu, joka vaatii onnistuakseen sen, että katsojat sulkevat silmänsä, ole taikatemppu ollenkaan. Huijaus, joka perustuu toisen pakottamiseen, on halpamainen ja helppo. Toisen ihmisen saa melko vaivattomasti toimimaan halutulla tavalla, jos hänelle antaa vääriä lupauksia. Tai vielä parempaa, sen kun uhkaa aseella. 

Mutta toisen ohjailu niin, ettei hän tajua olevansa ohjailun kohde, sellainen on taidokasta. Jos taikuri saa katsojiensa huomion vaivihkaa kiinnitettyä johonkin muuhun, ja tekee heidät huomaamatta sokeiksi sille, mitä temppu oikeasti onnistuakseen vaatii, voidaan puhua nokkeluudesta, näppäryydestä, nerokkuudestakin.

On olennaista ymmärtää, että taikatemppuja tehtäessä on kaikkien edun mukaista, että katsojan huomio saadaan herpaantumaan. Yleisön heikkouksia on käytettävä hyväksi, jotta temput onnistuvat ja yleisö viihtyy. Taikuri ei tee niin itseään varten, vaan katsojan ja hänen kokemuksensa takia. Pyydän, että pidätte tämän mielessä. Taikuri tekee mitä tekee yleisönsä, ei itsensä, vuoksi.

Teille esitellään pian kaksi henkilöä: Anna ja Kasper. Kuten nimistä voimme päätellä, Anna on nainen ja Kasper on mies. Tulette lukemaan myös muista miehistä ja naisista, mutta tämän näytöksen tärkein naishahmo on Anna ja tärkein mieshahmo Kasper. Huomionne varastamiseksi tullaan heiluttelemaan punaisia silkkiliinoja ja väläyttelemään kirkkaita valoja: mainitsemaan muita nimiä, kuvailemaan paikkoja ja maisemia, kertomaan merkityksettömistä yksityiskohdista, mutta kaikki oleellinen – Anna ja Kasper – ovat näkyvillä koko ajan, mikäli vain katsotte tarkasti.

Jos Annaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi kuoleva. Niinhän me kaikki olemme, mutta tämän tarinan kannalta kuolevaisuus määrittää Annaa kaikista hänen piirteistään eniten. Jos Anna ei olisi kuolemassa, hän ei olisi tehnyt sitä mitä teki, eikä minulla olisi mitään, mistä kirjoittaa. Ilman Annan kuolemaa ei olisi myöskään viimeistä kolmea kuukautta, jotka rajaavat tämän tarinan. Jos Anna olisi aivan tavallinen terve nainen, kyseiset kolme kuukautta olisivat totta kai olleet ja menneet. Niitä ei olisi kuitenkaan tarvetta niputtaa yhdeksi ajanjaksoksi. Ne olisivat kuuluneet Annan elämän 200 tai 500 tai peräti 700 viimeisen kuukauden joukkoon, mutta ne tuskin olisivat koskaan nousseet siihen rooliin, mihin ne nyt nousivat osuessaan Annan elämän loppuun. 

Kasperille on vaikeampi valita yhtä kuvailevaa sanaa. Toisin kuin Annan, jota voidaan syyttää ja kiittää tämän tarinan alkuun saattamisesta, Kasperin osa on ottaa vastaan.  Kasper on erilainen tarinamme alussa kuin sen lopussa, eikä hänen elämänsä pääty tähän. Niin, ehkä Kasperin roolia kuvaakin parhaiten se, että hän jää jäljelle. Hän ajautuu tilanteesta seuraavaan, hän on katsoja, jota johdatellaan, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun näytös on ohi, ja valot sammutetaan, Kasper joutuu lopulta nousemaan tuoliltaan ja jatkamaan elämäänsä. Annalle kaikki on tässä vaiheessa ohi, Kasperille ei.

Niin Anna ainakin tarkoitti. Kaiken minkä Anna teki, hän halusi olevan Kasperille hyväksi. Kasperin oli tarkoitus jatkaa matkaansa, yhtä tarinaa ja kokemusta rikkaampana. Mutta kun Kasper tajusi, mitä oli juuri kokenut, ja ennen kaikkea että se oli nyt ohi, hän ei pystynytkään jatkamaan. Luulen, että tiedätte tunteen. Jos olemme onnekkaita, saamme toisinaan kokea jotain niin vaikuttavaa, että vaikka se päättyy, emme pysty päästämään kokemastamme irti. Haluamme kokea saman uudelleen ja uudelleen, kelata nauhan alkuun, toistaa parhaita hetkiä, katsoa vielä kerran! Kieltäydymme irrottautumasta tunteesta. Kun viimein tajuamme, että jatkoa ei seuraa, emme tiedä mitä tehdä. Vaikka olisimme nauttineet olostamme suuresti, saatamme silti kaiken loputtua tulla tulokseen, että olisi ollut helpompaa, jos mitään ei olisi koskaan tapahtunut.  

Kaiken tämän, minkä olen teille kirjoittanut, olen kirjoittanut siksi, ettette päätyisi tuntemaan niin kuin Kasper. Ettette kokisi itseänne huijatuksi, hyväksikäytetyksi, tyhjyyteen tiputetuiksi, vaikka teille ei haluttu mitään pahaa. Päinvastoin! Katsettanne ohjailtiin, teitä harhautettiin ja tietämättömyydellänne leikittiin, mutta kaiken tarkoitus oli yllättää teidät, ilahduttaa teitä, saada teidät haukkomaan henkeänne, pudistelemaan ihmeissänne päätänne, toteamaan että elämä voi yllättää ja pohtimaan jälkikäteen, miten se kaikki tapahtuikaan.

Joten pyydän, muistakaa:

Taikuri ei tee mitään itsensä takia.


Mitä luulette? Miten tarina voisi jatkua?

Odottelen vastaustanne brownieiden äärellä. Niiden syntytarinan vielä muistan, ja kirjoitin sen teillekin talteen tuohon alle.


Jogurttibrowniet
9 kpl

100 g tummaa suklaata
2 rkl kookosöljyä
3 dl kreikkalaista jogurttia
1,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
1,8 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
hieman jauhettua vaniljaa

kookosöljyä vuoan voiteluun

1. Sulata 60 g suklaata. Sekoita sulan suklaan joukkoon ensin kookosöljy, sitten jogurtti.
2. Yhdistä kuivat aineet suklaata lukuunottamatta keskenään ja sekoita ne jogurttiseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi, mutta älä liikaa.
3. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Pilko loput suklaasta ja ripottele palat taikinan päälle.
4. Paista brownieita 175 asteessa noin 25 minuuttia. Taikina on vielä melko löysää uunista otettaessa, mutta asettuu jäähtyessä.


Keittiössä soi: Young Galaxy

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Yllättävän vapaa | Ideoita pääsiäisen aamupalapöytään



Vaikka kevät tulee joka vuosi, se onnistuu aina yllättämään. Valo vetää silmät sirriin ja suun väkisinkin sellaiseen hymyyn, että suupielet natisevat. Aurinkoon katsoessaan tuntuu, ettei koskaan ole hymyillyt niin leveästi. Viime viikolla pyöräilin ensimmäisen kerran sitten syksyn. Polkiessani itkin vähän - sen verran ihanaa pyöräily pitkän talvitauon jälkeen oli.

Kevään valo on paljon enemmän kuin valoa. Se on ihmissilmälle hahmotettavalla aaltopituudella väreilevää vapautta. Se täyttää mielen niin, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu saman verran tummia ajatuksia kuin vielä hetki sitten.

Kalenterin kääntyminen kevätkuukausille ei toki tarkoita, että kalenteriin äkäisellä punakynällä vedetyt viivat ja velvollisuudet häviäisivät. Päinvastoin - monen tahti tuntuu suorastaan kiihtyvän kesää kohti. Kevään mukanaan tuoma vapaus ei olekaan sitä, että arjen kahleet katoaisivat. Se on sitä, että kahleitaan ei samalla tavalla huomaa.

Kokosin lähestyvää pääsiäistä (tai mitä tahansa aamua) varten muutaman kevään kohottamiin tunnelmiin sopivan aamupalaidean. Ne on omistettu kaikille väsyneille, kiireisille tai palkkapäivää odottaville, joiden sielut ovat kuitenkin juhlatuulella.


Kylmä kookos-kiivijuoma
2:lle

3 pilkottua ja pakastettua banaania
4 kiiviä
1 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
1 limen raastettu kuori
hieman limen mehua

(koristeeksi kiiviviipaleita ja muutama mintun oksa)

1. Soseuta keskenään kaikki ainekset. Kaada laseihin, koristele halutessasi mintulla ja tarjoile heti.


Täytetyt sitruunaritarit ja paistetut ananakset
4:lle

8 viipaletta paahtoleipää (kuivahtanutkin käy)
150 g K-Menu maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria tai 1,5 rkl hunajaa
1 tl sitruunankuorta
1 tl sitruunamehua
ripaus jauhettua vaniljaa

2 kananmunaa
2 dl maitoa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl sitruunankuorta
0,5 tl rouhittua kardemummaa

voita paistamiseen

1. Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri, sitruunan kuoriraaste ja mehu sekä vanilja.
2. Valmista munamaito: sekoita keskenään kananmunat, maito ja sulatettu voi. Lisää jauhot, sokeri ja mausteet.
3. Levitä neljälle paahtoleivälle tuorejuustoa ja paina toiset leivät kansiksi niiden päälle.
4. Kasta paahtoleivät munamaitoon.
5. Kuumenna pannulla voita ja paista leipiä, kunnes niiden pinta on saanut kauniisti väriä. Tarjoile ritarit paistettujen ananasten kanssa.

Paistetut ananakset:

2 tlk K-Menu ananaspaloja
2 tl voita
1 tl rouhittua kardemummaa
0,5 tl jauhettua kanelia
ripaus jauhettua vaniljaa
1 rkl hunajaa
1 tl sitruunamehua
4 rkl ananasten mehua

1. Valuta ananasten mehu.
2. Paista ananaksia voissa pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Ripottele päälle kardemummaa, kanelia ja vaniljaa.
3. Sekoita keskenään hunaja, sitruunamehu ja ananasmehu. Kaada seos pannulle. Paista ananaksia sen aikaa, että mehu on imeytynyt niihin.


Kuskusmuffinit
8 kpl

1 dl keittämätöntä kuskusia
ripaus suolaa
hieman rouhittua mustapippuria
4 kananmunaa
100 g Pirkka salaattijuustokuutioita
100 g Pirkka pakasteherneitä
3 kevätsipulin vartta
1 rkl Pirkka pestoa

1. Valmista kuskus pakkauksen ohjeiden mukaan.
2. Sekoita kuskusin joukkoon suola, mustapippuri ja ruokalusikallinen salaattijuustokuutioiden öljyä.
3. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja pilko kevätsipulit. Lisää munien joukkoon salaattijuustokuutiot, herneet, kevätsipulit, pesto ja kuskus. Sekoita.
4. Annostele taikinaa silikonisiin muffinivuokiin. Jos käytät metallista muffinipannua, voitele kolot kevyesti tai aseta niihin muffinivuoat.
5. Paista muffineita 200 asteessa 15-20 minuuttia.


Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.

Keittiössä soi: Austra

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Aikalisä | Paksut pinaattiletut


Äsken imuroidessani löysin sänkyni alta seuraavat asiat: 100000000 hiuspinniä, suurin pirtein saman verran parittomia pölyisiä sukkia, kuumemittarin, kadonneen kirjastokortin, pari erääntynyttä laskua ja pienen lapun, jossa luki näin:

vanhaksi kannattaa elää
voi toistaa päivästä toiseen
samaa sensaatiomaista lausetta
vanhaksi kannattaa elää

Vanhuus, eläminen, kannattaminen, vanhaksi elämisen kannattaminen - isoja asioita, joita olen pohtinut viime aikoina paljon.

Teksti kolahti, koska poden tällä hetkellä ikäkriisiä. Ei mennä siihen nyt sen kummemmin, mutta lupaan vielä kirjoittaa aiheesta niin kohtalokkaan melankolisen postauksen kuin 24-vuotias vain voi.

Kriisistä huolimatta olen tullut lapun kanssa samaan tulokseen sen suhteen, että kyllä, vanhaksi kannattaa elää.

Mutta siis - ihan oikeasti elää. Se, että päivät ja kuukaudet menevät eteenpäin, ei tarkoita että itsekin menisi. Ajan kuluminen ei ole vielä tae muutoksesta. Vuodenajat vaihtuvat kyllä ja ryppyjä tulee vaikka mitään ei tekisikään, mutta olennaisimmat muutokset on laitettava tapahtumaan itse.

Se on pelottavaa, niin kuin vastuun ottaminen monesti on.

Taitaa kuitenkin olla syytä katkaista tämä keskustelu tässä vaiheessa tähän. Olen jo vajoamassa hamletmaiseen pohdintakumaraan, vaikka tarkoitus oli tulla vain pikaisesti kirjoittamaan pinaattiletuista. Miten tässä aina käykin näin? Huh. Nyt tarvitaan aikalisä ja lettupinkka.

Paksut pinaattiletut 
4:lle

300 g pakastepinaattia
1,5 dl bulgarianjogurttia
1,5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ohrajauhoja

voita paistamiseen

4 paistettua kananmunaa

1. Sulata pinaatti ja voi.
2. Vatkaa jogurtti, maito ja kanamunat sekaisin. Lisää voisula, pinaatti ja mausteet.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää muiden aineiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna se turvota hetken aikaa ennen paistamista.
4. Kuumenna pannulla voita. Annostele taikinaa pannulle ja paista lettuja, kunnes ne ovat saaneet kauniisti väriä. Tarjoile letut paistettujen kananmunien tai puolukkahillon kanssa.

Keittiössä soi: Handsome Ghost