sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kortin ja kakun verran hyvää


Työpöytäni ylle on teipattu seinällinen postikortteja. Ne on kiinnitetty kuvapuoli seinään päin. Kuvat ovat kyllä kauniita, mutta se, mitä on kirjoitettu korttien toiselle puolelle, on vielä paljon parempaa.

Seinällä on muun muassa yksi Yhdysvalloista lähetetty kolmen kortin sarja, jonka keskimmäinen kortti ehti perille viikon ennen kahta muuta. Ilman tervehdystä ja allekirjoitusta se aiheutti saapuessaan hieman hämmennystä.

On kortti, jonka on allekirjoittanut "salainen ihailija". Se aiheutti saapuessaan hyvinkin paljon hämmennystä. Ah, spekuloinnin kesä 2012.

On rahapulassa lähetetty Postin osoitteenmuutoskortti, jonka postimaksu oli maksettu etukäteen ja joka sai siksi toimittaa postikortin virkaa. Teksti on kirjoitettu pikkuruisella käsialalla valmiiden tekstikenttien väliin, eikä siitä saa juuri mitään selvää.

On kortti, jota on kirjoittanut yhdessä 15 henkilöä. On kortti, jonka minulle on lähettänyt 15-vuotias minä.

On kortti, jossa todetaan ainoastaan että "tässä tää kun kerta käskit lähettää".

Ja on kortti, jossa lukee isoilla kirjaimilla "Everything will be like peaches and cream". Persikat ja kerma lienevätkin hyvä metafora kaikin puolin suloiselle elämälle, ellei sitten persikat ja jogurtti olisi vielä parempi - sen verran hyvä kakkuresepti tuolta alhaalta löytyy.

Yhteensä kortteja on monta kymmentä. Niissä onnitellaan, kutsutaan kahville, kerrotaan salaisuuksista, kuulumisista ja siitä, mitä keittiön pöydällä just sillä hetkellä näkyy. Yhden kortin lähettäjä kertoo olevansa onnellisempi kuin koskaan, toisen lähettäjä on kirjoittamishetkellä ollut kuolla koti-ikävään.

Jotkut korteista on lähetetty toiselta puolelta maailmaa, jotkut viereisestä rapusta. Katselen ja luen niitä joka päivä, ja joka päivä ne tekevät minut iloiseksi. Joitain lähettäjiä en todennäköisesti enää koskaan tapaa. Sellaista elämä on - joskus erilleen kuljettavaa - eikä sille voi mitään. On kuitenkin mukava tietää, että joskus ollaan hetken aikaa oltu toistemme mielessä. Että maailmassa on niin monta ihmistä, jonka ajatuksiin olen mahtunut.

Se, kuten viime aikoina olemme voineet todeta, ei ole itsestäänselvyys. Ajatelluksi, välitetyksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys. Siksi tänään jälleen työpöydän ääressä istuessani, korttien katsominen teki minut erityisen onnelliseksi.

Joten välitetään, vaikka kakkukahveille kutsumalla, tyypeistä lähellämme. Tehdään niin riippumatta siitä, ovatko he olleet siinä alusta alkaen vai saapuneet vasta eilen.


Hunajainen persikka-jogurttikakku

2,5 dl vehnäjauhoja (vaikka 1 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 1,5 dl tavallisia)
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl jauhettua vaniljaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
110 g voita
1,2 dl ruokokidesokeria
2 kananmunaa
1,2 dl turkkilaista jogurttia
0,75 dl hunajaa
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
4 kypsää persikkaa

voita vuoan voiteluun

tarjoiluun turkkilaista jogurttia, hunajaa ja tuoreita mustikoita

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, ruokasooda ja mausteet keskenään.
2. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat edelleen vatkaten.
3. Yhdistä turkkilainen jogurtti, 0,5 dl hunajaa ja raastettu sitruunankuori keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi, mutta älä liikaa!
4. Pilko persikat kuutioiksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu, loput hunajasta ja halutessasi vaniljaa, kanelia ja kardemummaa.
5. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja levitä persikat päälle. Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia.
6. Koristele jäähtynyt kakku tuoreilla mustikoilla. Kakun kanssa voi tarjoilla jogurttia, jonka joukkoon on sekoitettu hunajaa ja vaniljaa.

Keittiössä soi: Pete Seeger, Hukka ja Mama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa!