Paras harrastus ja parhaat harrastuskaverit niinku ikinä

Bloggaaminen taitaa olla ensimmäinen harrastukseni, jota en ole harkinnut lopettavani ensimmäisen kahden vuoden aikana.

Pesäpallon vannoin lopettavani joka kerta, kun löin yli 50 hutia putkeen. Tätä tapahtui noin joka toisissa harjoituksissa.

Jalkapalloilijan urani loppui ensimmäiseen omaan maaliin. Hyvinkään Euroliigan Sevillan 91-tytöt, antakaa anteeksi. Olen aika varma, että Valencia olisi voittanut meidät joka tapauksessa.

Oboen soiton olisin luultavasti lopettanut heti ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta opettajani ehti ensin. Tilalle tullut opettaja sai minut jatkamaan vielä neljä vuotta, koska ymmärsi välillä tuoda tunneille karkkia. Hän oli myös uskomattoman ihana ihminen ja taitava opettaja, mutta eivät ne karkitkaan huono veto olleet.

Lenkkeilyharrastuksen lopetan nykyään jokaisen mäen päällä. Paitsi että se ei pidä paikkansa. Lopetan jo puolessa välissä mäkeä.

Charleston-tanssia jatkoin niin kauan, että saatoin sanoa harrastavani sitä. Kyllä kahdeksat treenit ovat tosiharrastajan merkki, eivät karttuneet taidot.

Mutta bloggaaminen! Siihen en ole vielä kyllästynyt. Johtuu osittain siitä, ettei täällä ole kukaan torstaisin kello 17 laittamassa raksia ruutuun sen merkiksi, olenko paikalla vai en. Tai ettei tätä tehdessä omat mokat vahingoita ketään muita (ei toivottavasti edes silloin, kun kirjoitin yhteen reseptiin tarvittavan 1 dl matoja, enkä maitoa, kuten oli tarkoitus. Tarkistin googlesta ja takapihan lapsilta, että ainakaan kastematojen syönti ei ole kovin vaarallista). Mutta tämä on myös ainoa harrastukseni, jonka myötä olen päässyt hengaamaan (= oleskelemaan samassa kiinteistössä) julkkisten kanssa ja istumaan ammattimeikkaajan tuoliin. Olen maannut sohvalla, kun lähetti on tuonut viinipullon ovelle ja saanut kotiin viemiseksi niin paljon suklaata, että on täytynyt soittaa kaveri kantoavuksi.

Haasteensa tietysti on tässäkin harrastuksessa. Kirjaimellisesti. Osallistun Fazerin ja Vallilan Herkkuhaasteeseen, johon voi tutustua mm. täällä. Fazerin tuotepaketti oli sen verran runsas, että kampanjan suurin haaste lienee saman vaatekoon säilyttäminen. Varsinainen haaste on kuitenkin kehitellä Fazerin tuotteista Vallilaan tuotteiden ilmeeseen sopiva suklainen resepti. Viikon päästä maanantaina näkyy ja kuuluu, mitä olen saanut aikaan!

Parasta ainoassa tämänhetkisessä harrastuksessani on kuitenkin ihmiset. Muutkin kuin kuuluisat ja minulle viiniä tuovat. Koska te, rakkaat lukijat, olette vähän niin kuin tämän harrastuksen pointti, on teilläkin mahdollisuus päästä osingoille. Fazerin ja Vallillan tuotteita on tarjolla viikon päästä maanantaina alkavaan arvontaan osallistuville. En ole ottamassa täällä osallistujien nimiä ylös, mutta pysykää silti hollilla. Ilmaisen suklaan takia, tai sitten vain siksi, että ilman teitä tätä hommaa ei haluaisi tehdä kukaan. Lupaan kertoa sen uudelleen ensi viikolla.

Hyvää kesäkuuta!

Keittiössä soi: Yann Tiersen

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Vallila ja Fazer.