maanantai 23. kesäkuuta 2014

Jälleen yksi hyvä uusi elämä


Tiedättekö ihmistyypin, jolle on ominaista uuden elämän aloittaminen? Yleensä maanantaisin, heti näitten juhlien jälkeen, samantien kun kesä alkaa, sitten kun kesä loppuu, vielä ennen syyslomaa, kunhan joulusta on päästy.

Olen kyseisen koulukunnan vannoutunut kannattaja. Aloittelen uusia elämiä hyvin usein. Milloin milläkin teemalla. Pari viikkoa sitten elämässäni alkoi merkittävä uusi aikakausi, kun tajusin, että saan tukkani ensimmäistä kertaa nutturalle.

The Age of Bun has begun.

Toki myös klassiset elämänmuutosteemat ovat minulle hyvin tuttuja. Havahduin eilen, että puolimaraton, joka on jo pidemmän aikaa ollut neljän kuukauden päässä, täytyykin juosta jo kahden ja puolen kuukauden kuluttua. Nyt hei alkaa uusi elämä, sanoin dipatessani kanelipullaa kahviin.

The Age of Buns is over.

Paitsi että tiedän jo nyt, ettei se kuitenkaan ole. Ei enää sitä ja tätä -elämät eivät jaksa yleensä kiinnostaa minua kauhean kauan. Siksi olen elämänmuutoskäyttäytymisessäni alkanut pyrkiä kohti toista suuntaa: sen sijaan että vähentäisin "huonoja" juttuja,  yritän lisätä hyviä. Hyvät jutut voivat olla mitä vaan. Tällä hetkellä ne ovat iltalenkkejä ja kunnon aamiaisia. Vähän enemmän pyörää kuin bussia. Enemmän uusien lenkkareiden käyttämistä kuin niiden eteisessä lepuuttamista. Enemmän hävettäviä mutta silti tsiisus-miten-hyviä hittibiisejä hölkkäsoittolistalle. Enemmän harkittuja, hyviä pullakahveja, sillä henkilökohtainen historiani on todistanut, että

the Age of Buns is never over,

mutta se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voitaisi elää myös tuorepuuron ja juoksutreenien aikakautta.

Töissä olen syönyt tuorepuuroa aamiaiseksi jo monen kuukauden ajan. Nyt olen koukussa. Tuorepuuro on trendikästä ihan syystä: se on helppoa, terveellistä ja tuunattavissa tuhannella eri tavalla. Laitoin tämänkertaisen uuden elämäni ensimmäiseen puurosatsiin paahdettua kookosta, mustikoita, banaania, neljän viljan hiutaleita ja spelttiä. Nesteenä käytin Valion piimää.

Puurosta tuli lopulta sen verran hyvää, että jopa pikkuveli, joka oli edellisessä lauseessa kehunut juhannuksensa suosikkimättöä (lihapiirakoita, joiden välissä pekonia ja paistettuja kananmunia), myönsi, että täähä o hyvää. Vaikka aloittelen uusia elämiä hyvin mielelläni ja aina yhtä innokkaana, voi uudet hyvät jutut lisätä myös vanhojen juttujen kylkeen. Puuro - ja piimä - sopii aivan hyvin samaan elämään pekonin ja pullakahvien kanssa.

Huomatkaa ajankohtainen lusikka!





Mustikka-kookostuorepuuro
4:lle

4 dl Valio Piimää
2 dl neljän viljan hiutaleita
1 dl spelttihiutaleita
2 dl kookoshiutaleita
2 dl mustikoita (tuore tai pakaste)
2 banaania
2 tl kardemummaa
1-2 dl maitoa
(1 tl hunajaa)

1. Sekoita neljän viljan hiutaleet ja spelttihiutaleet piimän kanssa.
2. Paahda kookoshiutaleita kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet väriä.
3. Soseuta banaanit haarukalla ja lisää kookoshiutaleiden, mustikoiden ja kardemumman kanssa puuropohjan joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
4. Anna puuron turvota jääkaapissa yön yli. Jos puuro on aamulla liian paksua, lisää joukkoon maitoa. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessassa hieman hunajaa.

Keittiössä soi: Pet Shop Boys

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Valio.

1 kommentti:

  1. OH YES tuorepuuro! Määkin voisin kääntää elämässä uuden alun sille, nimittäin tulin just kaupasta mukanani spelttihiutaleita. Testaan niitä hetipian! Ah, ja joskus oon laittanu ripauksen suolaa tuorepuuron joukkoon, eron kyllä huomaa! Vaikka oikeestaan kyllä ilmanki pärjää mainiosti. :D

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!