Poukkoilijan vapaapäivä

Ystäväni totesi Facebookissa, että "If you want to know what a creative person's mind feels like, imagine a browser with a 2857 tabs open. All. The. Time."

Osui ja upposi. Elämäni ei ole viime aikoina muuta ollutkaan kuin sivulehdeltä toiselle hyppimistä ja asiasta seuraavaan poukkoilua. Ei siksi, että olisin erityisen luova, vaan luultavammin siksi, etten kiireisenä osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Muistutan käytökseltäni duracel-pupua ilman duracel-pupun tehokkuutta.

Päässäni auki olevien ja sivu ei vastaa -herjauksia huutavien 2857 välilehden lisäksi lattiallani on suurin pirtein saman verran oikeita sivuja, luonnoksia ja suttupapereita. Ylläolevassa kuvassa ei ole makuuhuoneeni, vaan koko asuntoni. Etsi tuolta sitten kiireessä avaimia tai sitä yhtä tiettyä luonnosta. Pois rajautuu ainoastaan keittiötaso ja hella, jolla ei ole viime postauksen paistettujen banaanien jälkeen tehty yhtään mitään. Olen elänyt kylmillä banaaneilla, jogurtilla, digestive-kekseillä ja kahvilla. Näen tältä istumalta seitsemän jäähtynyttä, puolitäyttä kahvikuppia. Seitsemän...!

Joten voitte kuvitella, miten hyvää tauko tekikään. Kun ystävä ilmoitti tulevansa kylään, minä raivasin lattian näkyviin, huuhtelin vesivärisiveltimet, laitoin läppärin kiinni ja vohveliraudan päälle. Istuimme pöytään, söimme banaani-appelsiinivohveleita, joimme kaksi pannua teetä ja tölkin rubiinin väristä karpalo-omenamehua, katsoimme maisemia ja rauhotuimme, minkä seurauksena mielessäni sulkeutui ainakin parisataa välilehteä. Vaikka vohvelit syötiin eriparisilta lautasilta, karjalanpiirakat tulivat pakkasesta ja pöydässä oli vesiväritahroja, oli tilanteessa juhlan tuntu.

Juhlavuutta lisäsi Rynkebyn God Morgon -mehu, jota pyynnöstä maistelin. Vaikka tuoremehut ovat monelle osa arkiaamuja, raaskin itse ostaa niitä hyvin harvoin. Olen lapsuudesta lähtien mieltänyt mehut juhlajuomaksi. Saadessani pikkutyttönä syntymäpäiväaamupalan sänkyyn, oli tarjottimella aina appelsiinimehua lasisessa snapsilasissa. Muistan vieläkin, miten mielissäni olin. Mehusnapsi tarkoitti hyvää ja erityistä päivää, ja sitä se tarkoitti tälläkin kertaa. Videosta päätellen Tanskan kuuluisin apina, Rynke, on samaa mieltä.

Vegaanin banaani-appelsiinivohvelit
8 kpl

Vaikka tässä postauksessa oli onnettomimmat kuvat ikinä, en malta olla jakamatta vohveleiden ohjetta! Hyviä, paksuja, ihanan perinteisiä mutta kuitenkin vähän uudenlaisia belgialaistyylisiä vohveleita, jotka maistuvat vegaanillekin. Aamupalaksi vaikka ilman raesokeria, jälkkäriksi sokerin kanssa.

2 tl kuivahiivaa
1 dl vettä tai appelsiinimehua
2-3 rkl ruokosokeria
0,5 tl suolaa
2,5 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl jauhettua kardemummaa
(1 tl kanelia)
1 tl appelsiininkuorta
1 banaani
75 g vegaanista margariinia tai kookosöljyä
0,5-1 dl lämmintä soijamaitoa tai vettä
(1 dl raesokeria)

1. Sekoita kuivahiiva kädenlämpöisen veden tai mehun joukkoon. Lisää sokeri ja suola. Anna kuplia noin kymmenisen minuuttia.
2. Sekoita keskenään jauhot, kardemumma ja kaneli. Tee jauhoseoksen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos siihen. Sekoita.
3. Sulata margariini tai kookosöljy ja yhdistä soseutetun banaanin, appelsiininkuoriraasteen ja soijamaidon kanssa.
4. Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää lopuksi halutessasi raesokeri. Jos taikina on liian jäykkää, lisää tarvittaessa soijamaitoa tai vettä. Laita taikina jääkaappiin pariksi tunniksi.
5. Kuumenna vohvelirauta ja nosta öljytylle raudalle reilu ruokalusikallinen taikinaa. Paista vohveleita kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Edit: Unohtakaa ohjeen nimestä "vegaani", sillä nämä vohvelit ovat ihan kaikille! Viimeisillä kesteillä vohveleille ja erityisesti niiden rakenteelle sateli kehuja. Parhaat voffelit kyllä vähään aikaan!

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Rynkeby.

Keittiössä soi: Dolly Parton