Tarina ja pitko kaalista

Järjestin kerran ystävieni kanssa brunssin, jonne teimme ison satsin coleslaw-tyyppistä kaalisalaattia. Siis todella ison. Itse asiassa niin ison, että ostimme Rovaniemen Prisman joka ikisen luomukaalin, eikä sekään riittänyt.

Haluaisin lopettaa tarinan tähän ja jättää teidät siihen uskoon, että minulla on niin valtava ystäväpiiri, että tavallisen sunnuntaibrunssin järjestäminen vaatii ostosten tekemistä tukussa.

Totuus kuitenkin on, että saatoimme hieman yliarvioida kaalin menekin. Ainakaan meidän ei olisi tarvinnut tiedustella säikynoloiselta hyllyttäjäpojalta, voisiko hän äkkiä tilata sitä meille lisää. Joka tapauksessa ystävilleni ja minulle jäi brunssiepisodin jälkeen huomattava määrä kaalia. En muista, miten sain oman osuuteni kulumaan. Sen kuitenkin muistan, että melkein vuosi siihen meni.

Olisin saattanut selvitä urakasta muutamassa kuukaudessa, jos olisin aikoinaan tajunnut tehdä tätä kaali-fetapiirakkaa. Katsokaa nyt sitä - miten kaunis! Kaunis ja maukas, täydellinen välipala syyssunnuntaille. Siksi neuvon teitä: piirakkakutsut pystyyn, kaverit koolle ja yhdessä täyttämään lähikaupan tilauslomakkeita!

(Kaalitilauksen yhteydessä kannattaa harkita myös Myllärin Luomu -tuotteita. Osallistun Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja -kilpailuun ja testaan samalla Helsingin Myllyn luomutuotteita. Kisaa voi seurata täällä!)

Rukiinen kaali-fetapitko

2 dl ruokakermaa
0,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl Myllärin Luomu ruisjauhoja
3-4 dl Myllärin Luomu vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 kananmuna
100 g pehmeää voita

Täyte:
600 g valkokaalia
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
15 g voita  
2 tl oreganoa
1 tl sokeria
1 dl vettä
mustapippuria
suolaa maun mukaan
200 g fetajuustoa

Pinnalle: kananmunaa voiteluun, siemeniä

1. Lämmitä ruokakerma kädenlämpöiseksi. Huuhtele kermapurkki vedellä ja lisää vesi kerman joukkoon. Lisää hiiva, sokeri, suola ja lopuksi kananmuna.
2. Lisää osa jauhoista, sitten voi ja lopuksi vähitellen loput jauhoista. Vaivaa taikinaa käsin, kunnes se on kimmoisaa eikä tartu enää käsiin.
3. Peitä taikina liinalla ja anna kohota noin puoli tuntia.
4. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Pilko kaali pieneksi. Vuole porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä suikaleita tai raasta se.
5. Kuumenna voi pannulla ja lisää sipulit, kaali- ja porkkanasuikaleet. Lisää vesi ja mausteet ja anna hautua kannen alla, kunnes kaalit ovat pehmenneet.
6. Murena feta kaaliseoksen joukkoon.
7. Vaivaa kohonnut taikina hyvin ja kauli se suorakulmion muotoiseksi levyksi. Aseta taikinalevy niin, että suorakulmion lyhyt sivu on lähimpänä sinua.
8. Jaa taikinalevy mielessäsi leveyssuunnassa kolmeen osaan. Annostele täyte keskimmäiselle kolmannekselle. Viipaloi reunat leveyssuunnassa terävällä veitsellä.
9. Taita reunaviipaleet täytteen päälle vuorotellen niin, että viipaleiden päät jäävät toistensa alle. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle siemeniä.
10. Paista pitkoa 200 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.

Keittiössä soi: Civil Wars 

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

Inkivääri-kinuskikakku, pitkä versio

Osallistuin viime viikolla kirjoituskurssille. Se oli sitten hyvä kurssi. Siellä sai antaa ajatusten lentää, kynän heilua ja pilkkujen jäädä viilaamatta. Paneuduimme erityisesti siihen, miksi kirjoittaminen on joskus aivan kamalan vaikeaa. Miten sopivia sanoja onkin joskus niin hankala löytää, vaikka aihe olisi kuinka selkeä ja mieluinen?

Esimerkkinä tämä inkivääri-kinuskikakku. Olen siitä todella innoissani, mutta silti - tai juuri sen takia - en saa sanottua siitä mitään. Odottaessani inspiraatiota olenkin ehtinyt syödä kyseisen kakun melkein kokonaan. Näppäimieni välissä on niin paljon kinuskia, että kirjoittaminen alkaa senkin puolesta käydä hyvin hankalaksi.

Siksi hyödynnän yhtä kurssin harjoitustehtävistä: laitan kellon soimaan ja kirjoitan kaiken, mitä aiheesta mieleeni tulee. Kurssilla saimme aikaa vartin, mutta koska haluan katsoa tänään vielä jakson Broadchurchia, laitan kellon kolmeen minuuttiin.

Än yy tee nyt.

Katsoin Nigellan joulujakson, jossa hän pitää ystävilleen juhlat, tarjoilee pieniä makkaroita, Filthy Fizz -nimisiä cocktaileja ja on täydellinen emäntä. Lopputekstien jälkeen näytetään, kun hän käy syömässä viimeisen kakkupalan yöpaitasillaan. Adorable. Katson Nigellaa aina tähän aikaan vuodesta. Haluaisin asua Lontoossa ja ajella mustalla cabilla pitkin syksyistä kaupunkia ja pysähtyä tekemään ostoksia erilaisiin pikkuliikkeisiin. Pähkinäkauppaan, lihakauppaan, kukkakauppaan, viinikauppaan. Sitten menisin kotiin, jossa minulla olisi iso keittiö ja siellä kaasuliesi ja hehkulamppu-valosarja. Kävin katsomassa sellaisia valoja Stockmannilla, ne maksoivat kuusikymmentä euroa. Sillä saa melkein 25 opiskelijalounasta. 

Käyn ostamassa lamput huomenna.

Mutta niin, Nigellasta vielä.  Nigella teki kuvausrekvisiittaystävilleen inkiväärikakkua, jota kaikki kilvan kehuivat. Koska minäkin halusin kehuja ja kakkua, lähdin kaup ---

Aika! Jahas, vai että sellaista tekstiä. Vakuutan, että BBC tai Channel 4 eivät ole sponsoroineet tätä kirjoitusta. No, sain kakkua. Jos olisin saanut tämän tekstin puserrettua hieman aikaisemmin, en olisi ehkä syönyt kyseistä kakkua kokonaan yksin tietokoneen ääressä ja olisin saattanut saada kehujakin. Koska tämä kakku oli ihan todella herkullinen: makea, kostea ja ihanan inkiväärinen. Olen varma, että tekin olisitte pitäneet siitä.

Ja niin - kahdessa viimeisessä virkkeessä tulikin tiivistettynä kaikki, mitä halusin sanoa. Yritän ensi kerralla päästä olennaiseen hieman nopeammin. Sillä välin, tehkää kakkua!

Inkivääri-kinuskikakku

3,6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tavallista sokeria
0,5 dl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
3-4 tl raastettua, tuoretta inkivääriä (noin peukalon kokoinen pala)
2 kananmunaa
120 g pehmeää voita
1,25 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl valmista kinuskikastiketta

Päälle: 1 dl kinuskikastiketta, pähkinöitä

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita inkivääriraaste, kananmunat, pehmeä voi, turkkilainen jogurtti ja kinuskikastike keskenään.
3. Yhdistä kaikki aineet ja vatkaa, kunnes taikina on tasaista. Älä vatkaa liikaa.
4. Voitele vuoka (20 cm x 20 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteessa 20-25 minuuttia.
5. Koristele jäähtynyt kakku kinuskikastikkeella ja pähkinärouheella.

Keittiössä soi: Johnny Flynn

Asiasanat: vohveli, superfood, Stockmann, lingvistiikka, hääperinteet

Cocovilta otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko kokeilla heidän tuotteitaan. No totta maar! Cocovin värikkäät pakkaukset ovat juuri niitä, joita käyn hipelöimässä Stokkan Herkussa. Samoilla retkillä käyn katselemassa kalliita hillopurkkeja, ihmettelemässä juustotiskin valikoimaa ja tervehtimässä lempikakkuani Sans Rivalia.

En varmasti ole reseptieni perusteella profiloitunut kovinkaan suureksi superfoodien suosijaksi. Perunalastubrowniet ja suklaa-baileys-pannukakut paljastavat ihmisestä jotain, mitä ei voi myöhemminkään sivuuttaa. Myönnänkin aivan avoimesti, että superfoodien maailma on minulle melko tuntematon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö mielelläni tutustuisi siihen! Ihan niin kuin olisin innoissani kvitteni-karambolahillosta ja uudenlaisista kierreviinereistä, olin innoissani lucuma-jauheesta, kookossokerista ja muista Cocovin lähettämistä tuotteista.

Ajattelin, että uusiin tuotteisiin olisi helpointa tutustua soveltamalla jotain tuttua reseptiä. Koska jaksan edelleen olla hepulissa uuden vohvelirautani takia, kokeilin, miten annetut ainekset toimivat vohvelitaikinassa. Vohveleiden kaveriksi tein kookoksisia, karamellisoituja pähkinöitä.

Siinä saattoi muuten juuri olla yksi suomen kielen kauneimmista lauseista. Vohvelit, kookos ja kaverit mainittu. Huh!

Haluaisin lopettaa tekstini äskeiseen lauseeseen. Sanon kuitenkin vielä, että nämä vohvelit olivat kieltämättä erilaisia, mutta myös sipsi- ja liköörimyönteisen minäni mielestä oikein kivan makuisia. Ja jos settiin kuuluu jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lahjoitettua, niin eikö sillä olekin aika hyvät edellytykset toimia?

Vegaanin kookosvohvelit

8-10 kpl

1 dl kookosjauhoja

2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja / tavallisia vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 vaniljatangon siemenet

2 rkl kookossokeria

30 g kookosöljyä / vegaanista margariinia

1 tlk (400 g) kookosmaitoa

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.

2. Sulata kookosöljy tai margariini ja lisää yhdessä kookosmaidon kanssa kuivien aineiden joukkoon. Jos kookosmaito on jähmettynyt, kuumenna sitä hieman. Sekoita, mutta älä liikaa.

3. Kuumenna vohvelirauta ja paista vohveleita, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Tarjoile heti.

Kookos-karamellipähkinät

2,5 dl pähkinöitä
0,75 dl vettä
0,75 dl kookossokeria
ripaus suolaa
2 rkl kookoshiutaleita

1. Laita sokeri, suola ja vesi pieneen kattilaan. Kuumenna.
2. Kun sokeri on liuennut veteen, lisää pähkinät.
3. Keitä seosta alhaisella lämmöllä niin kauan, että sokeriliemestä tulee paksua ja se tarttuu pähkinöihin. Tähän menee noin 15 minuuttia. Lisää kookoshiutaleet.
4. Kaada pähkinäseos pellille jäähtymään ja kovettumaan.

Keittiössä soi: The Tallest Man On Earth

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

A pie (and some wine) was here

Aloitetaan tämä juttu ajatusleikillä:

Kuvitelkaa ylläolevaan kuvaan iso viinilasi. Iso, kallis, kenties aitoa Muranon lasia. Sellaisiahan minulla on komea, kiiltävä rivistö kaapissani heti kaurahiutaleiden ja tomaattimurskatölkkien vieressä. Tunnen kyllä, jos ajattelette Ikeaa.

Sitten kuvitellaan lasiin hyvää viiniä. Saatte kuvitella mitä viiniä tahansa, mutta minä kuvittelen Jacob's Creekin uutta luomuvalkoviiniä.

Seuraavaksi kuvitellaan ruokavieraat. Voitte taas käyttää mielikuvitustanne ihan vapaasti, mutta teen ehdotuksen: Hugh Jackman ja Simon Baker. Ihan vain noin esimerkiksi.

No, sitten käy niin, että Hugh ja Simon ajautuvat pieneen kaverilliseen kärhämään. Syy on karjan hinta tai Nicole Kidman tai jokin muu, mistä australialaismiehet yleensä kinastelevat. Syntyy kevyttä käsirysyä, jonka seurauksena viinilasit särkyvät. Pojat ovat kovin pahoillaan, mutta lopulta syömme, juomme ja katsomme krikettiä sovinnoksi.

Joten nyt tiedätte, minkä takia kuvista puuttuu olennainen osa tätä postausta, eli ruoan seurana nautittu viini. Minua pyydettiin suunnittelemaan Jacob's Creekin uutuusviinin (Earth Vine Grape Chardonnay) seuraksi sadonkorjuuhenkinen kasvisruoka. Tein kuivan, sitruksisen viinin kaveriksi voitaikinakuorisen, umpinaisen piirakan, jonka täytteinä oli pestoperunoita ja paahdettuja paprikoita. Lainaan hetkeksi aussivieraitteni itsevarmuutta ja totean, että piirakasta tuli todella herkullista. Sitä kelpaisi tarjota kenelle tahansa.

Mutta myönnettäköön, että viinilasit olivat Ikeasta. Tai hetkinen... ne olivat kirpputorilta hankitut Ikean lasit, kun tarkemmin muistelen. Minä saatoin kömpelyyttäni itse kaataa ja rikkoa ne kuvatessani piirakkaa. Hugh ja Simon...no, toisesta ainakin voin luopua. Mutta paprika-pesto-perunapiirakkaa täällä oli ihan oikeasti. Ei tosin kovin kauaa, kun vieraat - oli kyseessä sitten ketkä tahansa - pääsivät sen kimppuun.



Punainen piknik-piirakka
6:lle

6 paprikaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
hieman chilijauhetta
1 tl suolaa
mustapippuria
750 g perunoita
1 prk punaista pestoa
1 rss kirsikkatomaatteja
6 levyä voitaikinaa

 1. Pese ja halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Laita paprikat leikkuupinta alaspäin pellille.
2. Kuori ja halkaise sipulit. Laita ne ja valkosipulinkynnet pellille paprikoiden kanssa.
3. Paista kasviksia 275 asteisen uunin ylätasolla kunnes paprikoiden pinta on kunnolla mustunut. Anna jäähtyä.
4. Keitä perunat ja viipaloi ne. Sekoita perunoiden joukkoon pesto.
5. Kuori pois paprikoiden mustuneet kuoret. Poista kuoret myös valkosipulinkynsistä. Laita puolet paprikoista tehosekoittimeen sipuleiden kanssa. Mausta paprikaseos suolalla, jauhetulla paprikalla, chilillä ja mustapippurilla. Viipaloi loput paprikat.
6. Kauli sulaneita voiteikinalevyjä hieman isommiksi. Aseta taikinalevyt voideltuun irtopohjavuokaan niin, että pohja peittyy ja levyjen reunat jäävät roikkumaan vuoan ulkopuolelle.
7. Pilko kirsikkatomaatit. Laita vuokaan puolet peruna-pestoseoksesta, sitten puolet paprikaseoksesta ja lopuksi puolet viipaloiduista paprikoista ja kirsikkatomaateista. Toista toisen kerran ja käännä taikinalevyt viimeisen paprikakerroksen päälle.
8. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes sen pinta on saanut hieman väriä.
9. Anna piirakan jäähtyä hieman ennen irroittamista vuoasta. Piirakan voi tarjoilla lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

(Piirakan täytteitä valittaessa voi taas antaa mielikuvituksen lentää: yksi suosikeistani on lohi. Lohipiirakka menisi varmasti hyvin myös kyseisen viinin kanssa.)

Keittiössä soi: Men at Work

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

Pala taivasta ja toista maata

On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä teknologian päälle. Raivoavat puhelimilleen, uhkailevat tulostimiaan ja haastavat riitaa navigaattoreidensa kanssa.

Mutta kappas... minähän puhun itsestäni. Sovellan juuri kuvailtuja käyttäytymismalleja joka kerta, kun yritän käyttää reittiopasta kännykälläni, siirtää kuvia kamerasta tietokoneelleni tai "ihan vaan äkkiä käydä tulostamassa yhden sivun".

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että olen yksinkertaisesti viettänyt aikaa vääränlaisen teknologian parissa. On nimittäin olemassa myös ihania ja hihkumista aiheuttavia teknisiä laitteita. Sain yhden sellaisen haltuuni eilen. Kyseinen laite on kuin lahja suoraan taivaasta, ja se, että laite on viimein minulla, on oikeastaan sekin ihme.

Taivas tarkoittaa tässä Hollantia, tai pikemminkin Hollannin ja Suomen välistä ilmatilaa. Lahjalla tarkoitan vohvelirautaa. Ihme on se, että rauta pääsi lentokentän turvatarkastuksesta läpi. Kuriirini kertoman mukaan rauta vietiin erilliseen huoneeseen, jossa sitä skannailtiin ja pyyhittiin erikoisilla liinoilla, jotka skannattiin uudelleen. Oli paljon mutinaa, joka luultavasti koski sitä, miksi ihmeessä joku haluaa ottaa vohveliraudan käsimatkatavaroissa lentokoneeseen.

No, hyvät tarkastajat, jos tietäisitte millaisia vohveleita kyseisellä raudalla saa, ette jupittaisi mitään. Unohtakaa nimittäin kaikki, mitä olette koskaan vohveleista ajatelleet! Tyypilliset kotikeittiöissä paistetut vohvelit ovat kyllä ihan hyviä, vaikka menettävätkin yleensä rapeutensa matkalla raudalta lautaselle. Nämä vohvelit olivat kuitenkin aivan toista maata. Kirjaimellisesti: tein ensimmäistä kertaa belgialaisia vohveleita, joiden taikina muistuttaa löysää pullataikinaa. Hollantilaisen agentti-vohvelirautani paistolevyjen urat ovat melko syvät, mutta paksumpien vohveleiden paistoa kannattaa kokeilla ihan tavallisellakin raudalla.

En pahastu siis ollenkaan, jos nyt poistutte näppylöitä aiheuttavien tietokoneittenne tai älypuhelintenne äärestä miellyttävämmän teknologian ja taikinakulhojen ääreen. Minäkin palaan vohvelirautani luo heti, kun saan tämän error in publishing -ikkunan poistumaan.

Belgialaiset vohvelit
noin 15 kpl

2,5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
100 g pehmeää voita
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 vaniljatangon siemenet
5-7 dl vehnäjauhoja
1,5 dl raesokeria
5-6 dl vehnäjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
2. Sekoita joukkoon kaikki muut aineet paitsi raesokeri. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.
3. Sekoita kohonneeseen taikinaan raesokeri. Kuumenna vohvelirauta ja levitä paistolevyille hieman voita. Annostele taikinaa parin ruokalusikallisen verran keskelle paistolevyä ja anna vohveleiden paistua, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.
4. Nosta ritilälle jäähtymään. Tarjoile tomusokerin, siirapin, hunajan, marjojen tai hillon ja kermavaahdon kanssa.

Keittiössä soi: Basia Bulat