sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Suunnattoman ihanaa

Olen menossa kuvitteellisiin häihin. Istun täällä valtava pinkki harsohattu päässä, glitterillä päällystetyt korkokengät jalassa ja pitsihanskat kädessä. Olen pahoillani mahdollisista kirjoitusvirheistä, mutta ei, en voi ottaa hanskojani pois. Sitä pääsee aivan liian harvoin näpyttelemään tietokonetta pitsisillä sormilla.

Kukaan ei siis ole (tietääkseni) menossa oikeasti naimisiin, vaan häitä juhlitaan tällä kertaa ihan vain häiden ilosta. Ihanaa! Kyllä kyllä, ihanaa. Mutta... En voi sille mitään, että tilanne saa minut vähän mietteliääksi. Joillain ystävilläni on nimittäin jo ihan oikeat häät takana tai tulossa, työpaikka tiedossa ja muutenkin aika selkeät sävelet.

Mitä minulla on? Itse koen vieläkin hieman katkeruutta siitä, että lapsena en saanut katsoa Salattuja elämiä tai syödä aamupalaksi muroja*.  Viime syntymäpäivänäni pelasin Simssiä yöpaidassa ja söin irtokarkkeja ja se oli mielestäni mahtava tapa juhlia.  Tänään aamulla suunnittelin jättäväni opinnot kesken ja alkavani tehdä animaatioita. Paperin leikkely kiinnostaa kummasti enemmän kuin sille kirjoittaminen. Ja nyt, niin, olen menossa mielikuvitushäihin syömään epäilemättä liian paljon kakkua ja näitä suklaamuropaloja.

Tämän tekstin piti päättyä siihen, että pohdin kypsästi, mikä on elämäni suunta. Mutta hetkinen. Mainittiinko juuri äsken yhdessä ainoassa kappaleessa Sims, irtokarkit, animaatio ja lopussa vielä jotain kakustakin? Vou. Kuulostaa siistiltä, vaikka itse sanonkin. Epämääräiseltä ja epäterveelliseltä, mutta siistiltä. Pysytelläänpä tässä sittenkin vielä hetken aikaa.

Palaan pohtimaan elämäni suuntaa, kun ystäväpiirissäni järjestetään ensimmäiset kuvitteelliset hautajaiset.

* Äiti, en ole oikeasti katkera. Arvostan, että suojelit minua Salkkareilta ja sokerimuroilta. Haluni mässäillä nyt molemmilla ei johdu sinusta.
Suklaiset maissihiutalepalat
n. 30 kpl

90 g vaahtokarkkeja
75 g voita
n. 12 dl maissihiutaleita
100 g tummaa suklaata
1 rkl kaakaojauhetta
(1,5 rkl kermalikööriä)

1. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vaahtokarkit. Hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet.
2. Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Lisää puolet paloista voi-vaahtokarkkiseokseen ja anna sulaa.
3. Lisää maissihiutaleet kattilaan. Voit halutessasi ensin murskata käsin maissihiutaleita pienemmiksi (hyvin rentouttavaa!). Huomioi, että murskatessa maissihiutaleiden tilavuus pienenee, joten voit lisätä hieman hiutaleiden määrää. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää lopuksi suklaapalat ja halutessasi tilkka kermalikööriä. Sekoita tasaiseksi.
4. Voitele vuoka (n. 16 cm x 20 cm) tai aseta vuoan pohjalle leivinpaperi. Levitä seos tasaisesti vuokaan ja anna kovettua kylmässä. Leikkaa paloiksi.

Keittiössä soi: Sylvie Vartan, Kate Nash

3 kommenttia:

  1. Sain juuri appelsiinikakun uunista. Ehkä puen minäkin ne mustat pitsikäsineeni ja vaihdamme palat herkkuja?

    VastaaPoista
  2. Tää oli jostain syystä vielä lohdullisempi postaus itelle kuin tuo lohturuokapostaus. Tosin tiedän tarkalleen miks, terveisin 22v harvoin opiskelijabileissä käyvä, paaaljon mieluummin kotona esim just Simsin, karkki- ja/tai sipsipussin ja mikä parasta, käsitöiden kanssa viihtyvä ikuisuusopiskelija! Alotin just syksyllä uudet opinnot ihan vaan siks että päätin että haluan sellaisen tutkinnon, jolla saattaa jopa työllistyäkin joskus, mutta on kyllä käynyt moneen kertaan mielessä että hitsi kuinka tylsää se sitten on! (ja about yhtä monta lottoriviä on tullut tehtyä.) Oikeesti haluan vaan istua kotona pelaamassa, ristipisto- ja neulelangat levällään ja koira jaloissa pyörimässä. Valitettavasti nää kaikki vaatii rahaa, mutta oon myös tyytyväinen siihen, ettei mulla välttämättä ole ollenkaan unelma-ammattia vaan mun elämän onnellisuusindeksi riippuu ihan muista asioista. Ja kuinka hienoa se vasta onkaan!

    ...pointti siis oli että ihanaa kuinka ihan satunnaisen blogipostauksen tullessa vastaan voi saada itelleen aikaseks usein kaivatun itsensä hyväksymisen tunteen. (!!) Kiitos siitä! Vanheta on pakko mut onneks aikuistumista voi vältellä ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Noora! Ihanaa, jos löysit tekstistä lohtua ja kannustusta! Se voi tosiaan usein löytyä yllättävästä paikasta. Kannattaa kuitenkin tehdä varmuuden vuoksi vielä vähän leipävanukastakin, heh!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa!