maanantai 26. marraskuuta 2012

Life, bring on the lemons!

Tämän postauksen kuvat ovat vähän huonoja. Unohdetaan siis hetkeksi sen jonkun selvästi kirjailijana epäonnistuneen ja kuvataiteilijaksi ryhtyneen henkilön selitykset yhdestä kuvasta ja tuhannesta sanasta. Nämä kuvat eivät nimittäin kuvaa sitruspaloja yhtään niin hyvin kuin siitä kuulemani kommentit.

Ensinnäkin, olen leiponut näitä sitruspaloja yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa. Ei, kuusi kertaa. Lokakuun jälkeen! Viimeisin satsi oli 200 palaa.

Sunnuntaina ystäväni soitti kaupan sitruunahyllyltä ja kertoi sitruspalojen olevan nykyinen suosikkiherkku. 

Eräältä ei-jälkiruokaihmiseltä tuli tekstari, jossa sitruspaloja kehuttiin kovasti.

Onpa mainioita, sanoi äiti.

Saako ottaa toisen, sanoi veli.

Ja jos nyt kuitenkin haluatte vähän katsoa kuvia, niin katsokaa sitä, että sitruspalat on syöty suoraan vuoasta.

Vakuuttavaa. Ja makeaa, kirpeää, mehukasta ja pehmeää.

Sitruspalat
alkuperäinen resepti täältä 
16 keskikokoista palaa, 20 pienempää

Pohja:
130 g voita
0,6 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

Täyte:
4 munaa
3 dl sokeria
2 tl sitruunankuorta
reilu desi sitruunamehua
1,2 dl vehnäjauhoja

tomusokeria pinnalle

1. Nypi voin joukkoon sokeri, jauhot ja suola. Sekoita tasaiseksi. Voit käyttää myös sähkövatkainta.
2. Laita leivinpaperi vuoan (n. 20 x 20) pohjalle ja painele taikina tasaisesti vuokaan. Painele haarukalla pohjaan reikiä.
3. Paista 175 asteessa 15-18 minuuttia. Älä paista pohjaa liikaa, muuten siitä tulee kova. 
4. Sekoita yhteen kaikki täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Paista noin 175 asteessa 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä. 

 Keittiössä soi: My Morning Jacket

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kakkua arkeen


Totesin jo aikaisemmin tässä kuussa, että nykyään viikot tuntuvat valuvan ohi kuin hiekka sormien välistä. En tarkoita, että elämä olisi tylsää: päiviin on mahtunut viime aikoina tekemistä ja pieniä askareita melkein yhtä paljon kuin hiekanjyviä Yyteriin.

Syksystä on ajatuksissani muodostunut yksi yhtenäinen pätkä, josta yksittäisiä hetkiä on vaikea enää poimia ja hahmottaa. Vähän kuin katsoisi nopeaa liukuhihnaa: esitelmä, jonka pidin eilen ja ystävä, johon törmäsin hetki sitten, ovatkin jo ehtineet kulkeutua kauas.

Mutta, kuten sanoin, nopea arki ei tarkoita tylsää arkea. Pikaruoka on toinen juttu kuin huolella harkittu illallinen, mutta mautonta ja monotonista sen ei tarvitse olla. Kokosin pieniä asioita, jotka tuovat päiviini iloa ja vaihtelua, vaikka ne eivät ehkä jääkään mieleen. En muista, söinkö avokadokakkua viime viikon tiistaina vai keskiviikkona, mutta jonain päivänä tulin siitä varmasti iloiseksi.


1. Vaihda asuntosi tai huoneesi järjestystä, vaikka ihan vähänkin.

2. Kuuntele BBC:n kuunnelmia.

3. Käy elokuvissa yksin.

4. Yökyläile keskellä viikkoa kaverin luona. Kaverin kuin kaverin, no judging here.

5. Käy kirjastossa ja lainaa jotain aivan outoa ja turhaa, jotain sellaista, jota sinulla ei juuri nyt todellakaan olisi aikaa lukea. Miten olisi vaikka Great Origami? Viettelyn taito? Suomalaisen sirkuksen historia? 100 parasta boolia? Vintage Menu Designs?

6. Mene MacDonaldsien avointen ovien päivään tällä viikolla. Tiesittekö, että Mäkkäreissä limsa menee säiliöistä hanoihin kattoon kiinnitettyjä letkuja pitkin? Cool.

7. Lähetä kaverille kortti tai lahja. Jos olet valinnut ystäväsi hyvin, saatat saada jotain ihanaa paluupostissa.

8. Kuuntele elokuvien soundtrackeja lenkillä.

9. Leivo avokadokakkua. Avokadokakku näyttää hyvin arkiselta, mutta on ihanan mehevä ja maukas. Tavallaan se ei ole mitenkään erikoisen makuinen, mutta silti siinä on selvästi joku juju. Avokado maistuu siellä taustalla jossain: se ei ole päällimmäisin maku, mutta ei myöskään katoa kokonaan.

10. Perusta blogi ja päätä jakaa vinkkejä mukavampaan arkeen ilman, että sinulla on todellisuudessa mielessäsi yhtäkään. Keksi pinnistäen kymmenen vinkkiä ja päätä itsekin kokeilla niitä.

Avokadokakku
alkuperäinen ohje täältä

3,5 dl vehnäjauhoja 
90 g voita
ripaus suolaa
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta/ vaniljasokeria
2 keskikokoista avokadoa
2 kananmunaa 
1 dl kermaviiliä

1. Vaahdota voi ja sokeri.
2. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
3. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi sisus kulhoon ja lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voimakkaasti vatkaten.
4. Lisää vaniljauute ja kananmunat edelleen voimakkaasti vatkaten.
5. Vähennä vatkaustehoa. Lisää kermaviili kokonaan ja kuivat aineet vähitellen. Sekoita tasaiseksi, älä kuitenkaan vatkaa liikaa.
6. Voitele ja jauhota suorakulmainen vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 160 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.

Keittiössä soi: Austra

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Onnea ja mysliä isälle!


Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että isille on vaikeaa keksiä lahjoja?

Meillä ainakin toivotaan joululahjaksi joulumieltä ja muina juhlapäivinä juhlamieltä. Kaikkea on ja mitään ei tarvita, mikä on tietysti on erinomainen tilanne, eikä siitä pitäisi lahjanantajankaan hermostua. Mutta mitäs kun mun tekee mieli antaa jotain? Jouluna tietysti käärin Tarja Lunnaan pakettiin, mutta mitä isänpäivän kunniaksi?

Meidän isällä on onneksi yksi vakiotoive tunnelman lisäksi: pähkinät. Näin ainakin otaksumme, ja siksi isä saa lahjapaketistaan joka vuosi ainakin pari pähkinäpussia. Nyt on muuten erinomainen hetki paljastaa, jos rusina-mantelisekotukset alkavat viimein tökkiä. Tämän vuoden osalta on kuitenkin liian myöhäistä, sillä päätin kokeilla juhlan kunniaksi myslipatukoiden tekoa. 

Tein kaksi satsia: molemmista tuli hyviä, mutta en antanut ensimmäisen erän jäähtyä kunnolla ennen kun jo menin leikkelemään sitä paloiksi. Rikkoituneita palasia napostellessani uskottelin itselleni reseptissä olevan jotain vikaa, joten etsin toisen. Tämän jälkimmäisen jaan nyt täällä, mutta kokeilitte mitä ohjetta tahansa, on tärkeää antaa myslilevyn jäähtyä kokonaan ennen siihen kajoamista. 

Yhdestä annoksesta tulee sen verran monta patukkaa, että osan voi antaa isälle nyt sunnuntaina ja osan säästää voimavälipaloiksi viikolle.

Hyvää isänpäivää!

 
Myslipatukat
8 kpl

4,5 dl kaurahiutaleita
1 dl pähkinöitä
0,5 dl rusinoita, kookoshiutaleita, suklaapaloja, seesaminsiemeniä tms.
1 dl hunajaa
1 dl maapähkinävoita
1 kananmuna

1. Sekoita keskenään kuivat aineet. Pilko tarvittaessa pähkinöitä pienemmiksi.
2. Sulata maapähkinävoi mikrossa tai kattilassa. Lisää yhdessä hunajan kanssa kuiviin aineisiin.
3. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hunajaa tai maapähkinävoita.
4. Aseta vuoan (n. 20 cm x 20 cm) pohjalle leivinpaperi. Painele taikina tiiviisti vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
Jos poistat ohjeesta kananmunan, voit valmistaa myslipatukat myös ilman uunia: noudata muuten ohjetta, mutta lisää hieman maapähkinävoin ja hunajan määrää. Koveta patukat pitämällä niitä kylmässä vähintään tunnin ajan.
5. Anna patukoiden jäähtyä täysin ennen kun leikkaat ne paloiksi.

Keittiössä soi: Fleetwood Mac, Russian Red

perjantai 9. marraskuuta 2012

Tarjoillaan tomusokerin ja tunteiden kanssa

Mikä on teidän mielestänne parasta lohturuokaa?

Ne, jotka eivät myönnä koskaan syövänsä suruunsa, voivat poistua nyt.

Eikun ei, älkää poistuko! Anteeksi, tulkaa takaisin! Meillä on toisillemme varmasti paljon opetettavaa. Minä opetan teille erinomaisen lohturuokareseptin ja te opetatte minulle, miten kanavoida murheet ja väsymys jonnekin muualle kuin kekseihin. Lupaan ainakin esittää kuuntelevani.

No, jospa minä aloitan. Jos pidät köyhistä ritareista, pidät leipävanukkaasta. Jos et pidä köyhistä ritareista, voit postua nyt. Anteeksi taas! Se oli vitsi, älä mene. Leipävanukkaassa on kuitenkin samaa pehmeyttä, makeutta ja nerokkuutta kuin köyhissä ritareissakin: kuivahtanut leipä tai pulla saa uuden elämän maidon, munien ja mausteiden myötä.


Leipävanukkaan teossa voi heittäytyä hyvinkin luovaksi. Leipäviipaleet voi latoa kakuksi tai vain levittää vuokaan. Nesteenä voi käyttää maitoa, kermaa tai vaikka mantelimaitoa, jota itse kokeilin. Tähän väliin pari sanaa mantelimaidosta: kokeilkaa ihmeessä. Mantelimaito oli mielestäni erinomaista vaihtelua esimerkiksi tavalliseen kahvimaitoon. Mantelimaito on myös täyteläisestä ja pähkinäisestä maustaan huolimata hyvin vähäkalorista. (Siltä varalta että täällä on vielä joku, jota sellainen tieto kiinnostaa. Luulen kyllä, että he poistuivat pari kappaletta sitten.)

Laitoin leipäviipaleiden väliin valkosuklaata ja luumuja, ja hyvää tuli. Alla olevassa videossa leipäviipaleet pilkotaan pieneksi ja sekaan heitetään tavallista suklaata ja rusinoita. Nam! Mielestäni mukaan sopisi myös vaikka persikka-, omena- tai banaaniviipaleet (joo!), pähkinät (jee!) ja marjat (kyllä!). Tai sitten unohdetaan kaikki tilpehöörit ja annetaan vaan pehmeän, makean leivän puhua puolestaan.

Ja uskokaa minua, se puhuu kauniisti ja kannustavasti. Juuri niin kuin kunnollisen lohturuoan kuuluukin.



Valkosuklainen luumuleipävanukas
8:lle

10 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
4 dl Alpro Soya mantelijuomaa
3 munaa
1,5 dl ruokosokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1,5 dl kuivattuja luumuja
vaniljatanko
1 dl vettä

1. Pilko luumut pieniksi paloiksi. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet veitsellä. Laita luumut, siemenet ja halkaistu vaniljatanko kulhoon ja kaada päälle noin 1 dl vettä. Anna liota vähintään pari tuntia tai yön yli. Poista vaniljatanko.
2. Voitele paahtoleipäviipaleet ja pilko valkosuklaa. Aseta irtopohjavuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.
3. Lämmitä mantelimaitoa kattilassa tai mikrossa. Vatkaa joukkoon munat, ruokosokeri, kaneli ja vaniljasokeri. Älä lämmitä maitoa liikaa, muuten kananmunat kypsyvät.
4. Aseta vuoan pohjalle puolet leipäviipaleista voideltu puoli ylöspäin. Lisää valkosuklaapalat ja luumut. Aseta päälle toinen kerros leipäviipaleita voideltu puoli alaspäin.
5. Kaada munamaito vuokaan. Ripottele päälle hieman kidesokeria ja kanelia. Vuoan reunojen alta saattaa hieman valua maitoa, joten vuoka kannattaa asettaa leivinpaperilla päällystetylle pellille. Anna munamaidon imeytyä noin 20 minuuttia ennen paistamista.
6. Paista leipävanukasta 150 asteessa noin 60 minuuttia. Anna seistä ainakin tunti ennen tarjoilua. Ripottele valmiin leipävanukkaan päälle tomusokeria.

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

Keittiössä soi: Miike Snow

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Suunnattoman ihanaa

Olen menossa kuvitteellisiin häihin. Istun täällä valtava pinkki harsohattu päässä, glitterillä päällystetyt korkokengät jalassa ja pitsihanskat kädessä. Olen pahoillani mahdollisista kirjoitusvirheistä, mutta ei, en voi ottaa hanskojani pois. Sitä pääsee aivan liian harvoin näpyttelemään tietokonetta pitsisillä sormilla.

Kukaan ei siis ole (tietääkseni) menossa oikeasti naimisiin, vaan häitä juhlitaan tällä kertaa ihan vain häiden ilosta. Ihanaa! Kyllä kyllä, ihanaa. Mutta... En voi sille mitään, että tilanne saa minut vähän mietteliääksi. Joillain ystävilläni on nimittäin jo ihan oikeat häät takana tai tulossa, työpaikka tiedossa ja muutenkin aika selkeät sävelet.

Mitä minulla on? Itse koen vieläkin hieman katkeruutta siitä, että lapsena en saanut katsoa Salattuja elämiä tai syödä aamupalaksi muroja*.  Viime syntymäpäivänäni pelasin Simssiä yöpaidassa ja söin irtokarkkeja ja se oli mielestäni mahtava tapa juhlia.  Tänään aamulla suunnittelin jättäväni opinnot kesken ja alkavani tehdä animaatioita. Paperin leikkely kiinnostaa kummasti enemmän kuin sille kirjoittaminen. Ja nyt, niin, olen menossa mielikuvitushäihin syömään epäilemättä liian paljon kakkua ja näitä suklaamuropaloja.

Tämän tekstin piti päättyä siihen, että pohdin kypsästi, mikä on elämäni suunta. Mutta hetkinen. Mainittiinko juuri äsken yhdessä ainoassa kappaleessa Sims, irtokarkit, animaatio ja lopussa vielä jotain kakustakin? Vou. Kuulostaa siistiltä, vaikka itse sanonkin. Epämääräiseltä ja epäterveelliseltä, mutta siistiltä. Pysytelläänpä tässä sittenkin vielä hetken aikaa.

Palaan pohtimaan elämäni suuntaa, kun ystäväpiirissäni järjestetään ensimmäiset kuvitteelliset hautajaiset.

* Äiti, en ole oikeasti katkera. Arvostan, että suojelit minua Salkkareilta ja sokerimuroilta. Haluni mässäillä nyt molemmilla ei johdu sinusta.
Suklaiset maissihiutalepalat
n. 30 kpl

90 g vaahtokarkkeja
75 g voita
n. 12 dl maissihiutaleita
100 g tummaa suklaata
1 rkl kaakaojauhetta
(1,5 rkl kermalikööriä)

1. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vaahtokarkit. Hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet.
2. Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Lisää puolet paloista voi-vaahtokarkkiseokseen ja anna sulaa.
3. Lisää maissihiutaleet kattilaan. Voit halutessasi ensin murskata käsin maissihiutaleita pienemmiksi (hyvin rentouttavaa!). Huomioi, että murskatessa maissihiutaleiden tilavuus pienenee, joten voit lisätä hieman hiutaleiden määrää. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää lopuksi suklaapalat ja halutessasi tilkka kermalikööriä. Sekoita tasaiseksi.
4. Voitele vuoka (n. 16 cm x 20 cm) tai aseta vuoan pohjalle leivinpaperi. Levitä seos tasaisesti vuokaan ja anna kovettua kylmässä. Leikkaa paloiksi.

Keittiössä soi: Sylvie Vartan, Kate Nash